Vaikka "Zen" onkin yleisesti käytetty termi, sen merkityksestä on usein epäselvyyttä. Sanalla voidaan itse asiassa viitata moneen eri asiaan, joista kolme tärkeintä voidaan rajata seuraaviin:

  • Meditaatio
  • Zen-buddhalaisuus
  • "Zen-kokemus"

zen chan 2Tavallisimmin termillä viitataan meditaatioon. Termi voi olla myös lyhennys zen-buddhalaisuudesta, jolloin viitataan laajalle levinneeseen buddhalaisuuden haaraan. Lisäksi sitä esiintyy myös ilmauksissa kuten "zen-kokemus", jolla voidaan viitata esimerkiksi poikkeuksellisen voimakkaaseen, minuuden ylittävään meditatiiviseen kokemukseen. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että sanan yleistymisestä johtuen sitä on tavallista nähdä käytettävän myös harhaanjohtavilla tavoilla.

Merkillepantavaa on, että ainoastaan yksi yllä esitellyistä merkityksistä liittyy uskontoon - yleisesti ottaen Zenillä viitataan käytännön hyötyihin tai niihin tähtäävään harjoitteluun. Jopa zen-buddhalaisuudesta puhuttaessa kyseessä ei ole uskonto sanan perinteisessä merkityksessä, sillä zen-buddhalaiselta harjoittelijalta ei edellytetä uskontunnustusta tai palvontaa. Tästä johtuen sekä uskonnollinen että uskontoa tunnustamaton ihminen voi olla zen-harjoittelija.

Käytännössä kaikki tänä päivänä olemassa olevat Zen-koulukunnat ja -suuntaukset ovat jäljitettävissä Kiinan perinteisiin Shaolin-luostareihin. Vaikka nykyään yleisesti käytetty termi "Zen" onkin kotoisin Japanista, se on johdettu kiinankielisestä ilmauksesta "Chan", jonka alkuperä taas on sanskriitin meditaatiota merkitsevässä sanassa "Dhyana". Tämä myös osoittaa meditaatioperinteen kulkeutumista Intiasta Kiinaan, ja sieltä Zenin leviämistä edelleen Koreaan, Japaniin ja kaikkialle maailmaan. Tässä kehityksessä Shaolin-luostarit ovat olleet avainasemassa; juuri siellä Zen sai täysin oman, kiinalaisperäisen leimansa.