Miksi Harjoittelen Kungfua, osa 2: Taistelutaito
Taistelutaito
Olen aina pitänyt kykyä itsepuolustukseen yhtenä perustaitona elämässä, kuten vaikkapa lukemista, uimista tai ruoanlaittoa. Siksi oli luonnollista, että kohdallani liikuntaharrastus suuntautuisi ennen pitkää kamppailulajeihin. Itsepuolustus kuitenkin on loppujen lopuksi melko yksinkertaista - parin hyvän tekniikan ja taidon avulla pääsee jo pitkälle. Kungfua taas pidetään korkean kynnyksen taistelutaitona, eli sen harjoittelu voi usein niellä paljon aikaa ja vaivaa. Miksi siis juuri kungfu?
Tässä ajatuksiani kungfusta taistelutaitona, oman harjoitteluni pohjalta.
Lienee itsestään selvää, että missä tahansa taistelutaidossa fyysinen voima, paino ja pituus ovat olennaisia tekijöitä. Jos liikutaan suunnilleen samalla osaamisen tasolla, on tavallista että isompi ja vahvempi voittaa pienemmän ja heikomman. Esimerkiksi kamppailu-urheilussa tällaisia eroja voidaan kompensoida muun muuassa painoluokilla, mutta menneinä aikoina taistelutaidoissa ei tällaisia helpotuksia ollut. Aina ei ollut ylellisyyttä valita vastustajaansa, ja etenkin sotatantereella voittaja oli usein se, joka sai kävellä pois elossa. Tämä määritti sen, millaiseksi esimerkiksi kungfu aikojen saatossa kehittyi.
Itse olen aina ollut (erityisesti pohjoismaisella mittakaavalla) pienikokoinen ja kevytrakenteinen heppu. Tästä syystä vaikkapa potkunyrkkeilyn tai painin treenaaminen itsepuolustustarkoituksessa ei koskaan tuntunut minulle parhaalta vaihtoehdolta. Varmasti olisin hyötynyt niistä, mutta näiden taitojen tekniikoilla olisin silti joutunut mittelemään ensisijaisesti voimalla, painolla tai ulottuvuudella, joissa useimmiten olen altavastaaja. Entä jos olisin vieläkin pienempi tai kevyempi? Tai vaikkapa sirorakenteinen, elegantti nainen?
Myös nopeus, ketteryys ja taito vaikuttavat suuresti taistelussa. Kuten minä, kiinalaiset ovat aina olleet pääsääntöisesti pienikokoista kansaa. Silti, ulkoisista ja sisäisistä uhista huolimatta, tänä päivänä heidän kansansa edustaa maailmanhistoriassa pisimpään jatkunutta, yhtäjaksoista sivilisaatioita. Kungfun kehitys taistelutaitona on kehittynyt osana kiinalaista kulttuuria keskeytyksettä ainakin noin puolitoista tuhatta vuotta, kenties pidempäänkin.
Mitä siis kungfu voi tarjota itsepuolustukselle?
Valtavasti. Ensinnäkin, kungfussa luonnollisten ominaisuuksiesi ei välttämättä tarvitse mukautua menetelmään, vaan menetelmä voi tarjota rajattomasti erilaisia tapoja hyödyntää niitä taistelussa. Perinteiseen kungfuun on sen historian aikana kehittynyt mittaamaton määrä erilaisia taistelutyylejä, -tapoja ja -tekniikoita. Oletko lyhyt mutta vakaa? Käytä hyväksesi esimerkiksi Xingyin asentoja ja yksinkertaisen tehokkaita sovellutuksia. Oletko hoikka mutta pitkä? Sovella kurjen tai käärmeen pistäviä hyökkäyksiä ja vastustajan voiman kiertämistä. Oletko hidas mutta kookas? Choy Li Fut- sekä Lohan-kungfu tarjoavat murskaavia tekniikoita joilla voit hyödyntää voimaasi ja ulottuvuuttasi.
Oikeastaan kaikki kuviteltavissa olevat taistelutekniikat tartunnoista heittoihin ja potkuista iskuihin on löydettävissä muodossa tai toisessa kungfusta.
Kungfusta löytyy sovellutuksia, strategoioita ja voimaharjoittelua jokaiselle kehotyypille. Käytännössä kuka tahansa voi oppia taistelemaan. Se soveltuu erinomaisesti myös naisille - monet historian kuuluisimmista kungfu-mestareista ovatkin olleet naisia. Kungfun mukautuvuus ei kuitenkaan rajoitu ainoastaan fyysisiin ominaisuuksiin, vaan parhaimmillaan siinä voi hyödyntää vahvuuksiaan myös luonteen ja mielenlaadun osalta. Onko sinulle luontevinta reagoida asioihin tarkkailtuasi ensin niitä rauhallisesti? Taijiquanin tyyneys ja virtaavuus palvelevat sinua hyvin. Onko luonteesi taipuvainen leikkisyyteen ja kujeiluun? Apina-tyylin kungfussa näitä ominaisuuksia hyödynnetään jatkuvasti taistelutarkoituksiin. Pidätkö eniten suorista, aggressiivisista ratkaisumalleista? Tiikerille suunta on useimmiten vahvasti suoraan läpi ja eteenpäin.
Erikoistuminen ei välttämättä kuitenkaan ole tyylikohtaista, vaan parhaimmat kungfu-tyylilt ovat taistelutaitoina kokonaisvaltaisia; ne itsessään käsittävät kaikki tarvittavat lähestymistavat erilaisille ihmisille ja taistelutavoille. Shaolin Kungfu ja Taijiquan ovat tästä hyviä esimerkkejä. Siltikin, moninaisista kungfu-tyyleistä on löydettävissä uskomatonta rikkautta tekniikoissa ja taidoissa. Oikeastaan kaikki kuviteltavissa olevat taistelutekniikat tartunnoista heittoihin ja potkuista iskuihin on löydettävissä muodossa tai toisessa kungfusta. Lisäksi kungfussa on myös tekniikoita, joita ei helposti löydy muualta - esimerkiksi eri lyöntitavoissa voidaan käyttää kirjaimellisesti mitä tahansa osaa kädestä, ei ainoastaan nyrkin rystysiä.
Itselleni kungfu tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita, uusia yllätyksiä, ja uutta löydettävää. Kahdenkymmenen vuoden aikana olen harjoitellut ainakin kymmentä eri kungfu-tyyliä, ja perehtynyt myös samaan määrään erilaisia kungfu-aseita. Olen suureksi onnekseni saanut oppia kolmelta eri mestarilta, ja minulle on annettu tilaisuus olla välittämässä näitä taitoja eteenpäin. Kaikesta tästä huolimatta minusta tuntuu, että olen vielä aivan matkani alussa. Onko tämä lannistava ajatus?
Ei oikeastaan, koska kungfun harjoitteleminen on yksinkertaisesti vaan pirun hauskaa.
(Jatkuu osassa 3.)